Joululahjakirja, joka piti lukea lähes yhdeltä istumalta. Pari linkkiä pitempiin arvosteluihin tästä romaanista. Pidin kirjan perusjuonesta, erityisesti lopusta. En pitänyt pitkistä taistolaisuuden ja 70-luvun nuorison poliittisen aktivismin kerronnasta.

 ja vielä ylimääräinen  ihan niiden minua erityisesti miellyttäneen viimeisten n. 50 viimeisen sivun ansiosta.

- Kaaka -

Seitsemäsluokkalainen Roosa yrittää selviytyä oman elämänsä sankarina, kun on kulunut vuosi hänen isänsä kuolemasta. Roosan äidillä on omat ongelmansa, ja hänellä ei riitä aikaa eikä ajatuksia murrosikää lähestyvälle tyttärelleen. Koulussakaan ei ole helppoa, ja ainoat toimivat tavat Roosalle hallita elämäänsä ovat itsensä viiltely ja mielikuvitusmaailmaan uppoaminen. Hänen terapeutinsa kuitenkin on näitä molempia vastaan.

Kirjan joka toinen luku tapahtuu reaalimaailmassa ja joka toinen fantasiamaailmassa, jossa on meneillään suuri taistelu, jossa myös Roosaa, eli Tuulen Tuojaa tarvittaisiin. Voiko Roosa jättää airiit kamppailemaan olemassaolostaan yksin?

Nopealukuinen, ihan mukaansatempaava tarina. Suosittelen yläasteikäisille tytöille; veljentytölleni tämän jo annoinkin luettavaksi.

- Kaaka -

Takakannesta: "Sisustussuunnittelija Elizabeth Egan tähtää täydellisyyteen niin huonekaluvalinnoissa kuin elämässäkin. Tiukka itsekontrolli pitää etäällä ikävät lapsuudenmuistot.
Supersiivoa elämää sotkee hulttiosisko Saoirse, joka on lykännyt 9-vuotiaan Luke-poikansa Elizabethin huomaan.
Eräänä päivänä Elizabethin ja Luken kotiin tupsahtaa Ivan-niminen mies, joka saa Elizabethin löytämään elämästä aivan uusia ulottuvuuksia, kuten ilon, naurun ja hauskanpidon.
Mutta kuka tai mikä tyhjästä ilmestynyt Ivan on miehiään? Uskaltaako Elizabeth avata sydämensä tälle kummallisen rakastettavalle muukalaiselle?
Yllätysvieras on lämmin, oivaltava ja hykerryttävä tarina ystävyydestä, luottamuksesta ja ihmisten kyvystä muuttua. "

Kevyehkö, hieman ennalta-arvattava juoni; ihan mukavaa lomaluettavaa. :)

- Kaaka -

Rankka, todentuntuinen kirja siitä, miten voi nuoren tytön elämä kääntyä päälaelleen yhden väärän päätöksen takia. Tärkeä aihe, mutta sen käsittely jäi jotenkin hieman vajavaiseksi.

Kattavampi kuvaus löytyy esim. täältä.

- Kaaka -

Siirappiosastoa. Otan aina näitä pikakäynneillä kirjastossa, muka iltalukemisiksi, mutta sitten kahlaan kirjan tuskastuneena ja toivon se päättyvän...

True on 43-vuotias menestyvä yrittäjä (tietysti), leski (tietysti) ja oikein viehättävä (tietysti). Hän on ollut vuosia yksin, kun kohtaa itseään reippaasti nuoremman (piristävä yllätys) ravintoloitsija Hankin. He rakastuvat ja menevät pikavauhdilla naimisiin. Kohta on tulossa vauvakin. Uusperheen elämä ei heti alkajaisiksi ole auvoisaa (oho!?!) ja tietysti myös ympärillä olevat ihmiset sekaantuvat siihen enemmän kuin ikinä omassa elämässäni voisin kuvitellakaan. Kaksi aikuista ihmistä käyttäytyy sanomattoman typerästi, itsekkäästi ja naiivisti (kuin teini-ikäiset!) pystymättä puhumaan asioistaan ja vaikka kumpikin rakastaa toista palavasti ja ah! niin himokkaasti, niin tarvitaan noin 300 sivua väärinkäsitysten ja loukkaantumisten selvittelyyn, ennen kuin taas voidaan palata yhteen. Hups, oiskohan tuota voinut paljastaa... eh, no arvasittehan te sen kumminkin :)

Ainoastaan "aivot narikassa"-lukuhetkiin.

Pauliina

Mikko Virtanen on mies, jonka unelma kuulostaa hyvin yksinkertaiselta: Hän haluaa olla ruotsalainen. Hänelle ei kuitenkaan riitä Ruotsissa asuminen! Ei, hän haluaa olla syntyperäinen ruotsalainen. Suomessa hän kokee kuuluvansa vähemmistöön. Ruotsalaiset ottavat joukkoonsa lomamatkoilla, mutta pitävät häntä kuitenkin suomalaisena. Lopulta Mikko keksii keinon ryhtyä  oikeaksi ruotsalaiseksi. Mutta mitä kaikkea tämän tilanteen ylläpitäminen vaatiikaan... ja loppujen lopuksi Mikko saakin yllätyksekseen huomata, että mieli voi muuttua :)

Hauska kirja! Jos kirjailija olisi jossain kohtaa ryhtynyt kuvailemaan päähenkilöään edes hitusen uskottavasti, olisi tullut vaivaantunut olo. Nyt kaikki menee niin överiksi, että mukana on helppo nauraa :) Suosittelen, kyytiä saavat sekä ruotsalaiset että suomalaiset.

Pauliina

Pitkästä aikaa kirjoittelen arvosteluja tänne... monen monta hyvää (ja ehkä vähän vähemmän hyvääkin) kirjaa olen tässä välissä lukenut, mutten ole muistanut niistä kirjoittaa. Nyt kuitenkin ryhdistäydyn ja välitän tunnelmiani lukemisistani.

Jäälapsen päähenkilö on toimittaja Jo Harper, vai onko sittenkään? Kirjassa lomittuvat Jon tarina nykypäivässä, 1800-luvun tutkimusretkikunnan vaiheet ja jääkarhu. Aluksi oli vaikea löytää yhteyttä näiden tarinoiden kesken, mutta loppua kohti asiat selkiytyivät ja kirja kävi jännittäväksi. Selviytyykö Jon perhe vaikeuksista, entäpä mitä ihmettä tapahtui John Franklinin retkikunnalle?  Enempää en halua kertoa, jotta kenenkään lukunautinto ei mene pilalle :)

Pauliina

Tämän kirjan aloittaminen otti jotenkin tiukille. Johtuiko omasta mielentilasta, kesäloman äskettäisestä päättymisestä vai mistä, mutta piti oikein päättää parinkymmenen ensimmäisen sivun jälkeen, että minähän luen tämän kirjan loppuun, kun kerran aloitin. Ja hyvä niin, sillä loppua kohti aloin oikein toivoa, ettei kirja loppuisi vaikka toisaalta odotin loppuratkaisua malttamattomasti.

Kirjan alussa kuvaillaan kirjan alkutilanteessa toisilleen tuntemattomien päähenkilöiden elämäntilannetta, joka on jokaisella jossain määrin ongelmallinen ja osan kohdalla jopa hieman hämärän peitossa. Paulette on vanha rouva, jonka yksinasumisesta ei tahdo tulla mitään. Camille on lähes anorektisen laiha nuori nainen, joka käy työkseen siivoamassa, vaikka todellisuudessa hän on suuri lahjakkuus taiteessa. Mutta miksi hän ei kykene enää toteuttamaan lahjojaan? Franck on kolmekymppinen kokki, joka viettää työajan ulkopuolella railakasta elämää irtosuhteineen ja potee huonoa omatuntoa yksinäisestä isoäidistään. Philibert on aatelissuvun vesa, joka myy työkseen postikortteja museossa ja jonka käytös on vähintäänkin erikoista.

Monien sattumusten kautta nämä neljä ihmistä asuvat lopulta yhdessä Philibertin suvun suuressa perintöasunnossa ja joutuvat samalla käymään läpi elämänsä vaikeita asioita. Lapsuuden kokemukset nousevat tässä(kin) kirjassa merkittäviksi ihmisen mielen muokkaajiksi, mutta voiko niistä päästä yli ja löytää paremman polun elämälleen?

Tykkäsin siis tosi paljon, kunhan olin päässyt sisälle tarinaan. Jotenkin sellainen elämänmakuinen kertomus, jonka päähenkilöihin oli helppo samaistua -huolimatta siitä, ettei kenenkään elämäntilanne muistuttanut vähääkään omaa :)

Voin suositella! Tähtiä:

  yksi putosi alun tahmeudesta :)

Pauliina

Oletko koskaan miettinyt, mitä kadonneille tavaroille tai ihmisille tapahtuu? Mihin sukkien parit aina häviävät? Entä avaimet, hansikkaat, kellot ja nallekarhut? Sandy Shortt on lähes pakkomielteisesti kiinnostunut löytämään kadonneet esineet ja ihmiset. Hän uhraa jopa oman yksityiselämänsä kadonneita ihmisiä etsiäkseen, ensin poliisina ja sitten yksityisetsivätoimiston omistajana. Hän toivoo, että aivan kuin hän haluaa löytää jäljettömiin hävinneet ihmiset, niin samoin, jos hän katoaisi, ihmiset yrittäisivät löytää hänet. Ja sitten eräänä päivänä, taas yhtä kadonnutta etsiessään, hän itse katoaa... ja saa tietää, minne ne kaikki muutkin kadonneet joutuvat. Mutta jääkö hän sinne, ja haluaako edes pois?

Ihmemaa on kiehtova, satumainen tarina siitä, miten vaikeaa ihmisille on hyväksyä menetystä ilman tyydyttävää selitystä. Kertomus on kaunis, kepeä ja hauskasti kerrottu, ja aihe on kiinnostava. Juoni on ehkä vähän liikaa oiottu ja kevyt, mutta sopii oikein hyvin kesälomalla rippumattolukemiseksi. Ainakaan minä en voinut laskea kirjaa kädestäni, oli pakko lukea se kertaistumalta, että saisin tietää, miten Sandyn ja muiden kirjan hahmojen käy.

- Kaaka -

Vaikka olen lukenut lähinnä vampyyrisarjiksia :), tämä piti ottaa kesälukemiseksi - niin monta kertaa olen pitänyt kädessäni ja aina laittanut takaisin hyllyyn.

Valtosen kirja on kirjoitettu 1920-luvulla, mitä on vaikea uskoa! Juonen peruskaava on tuttu: nuori opettajatar matkustaa ensimmäiseen työpaikkaansa pikkukylään, jossa on yksi nuori mies ylitse muiden. Koko kylän nuoret naiset piirittävät tohtoria, joka nauttii huomiosta mitä suurimmassa määrin. Päähenkilö taiteilee Suuren Rakkautensa ja hauskanpidon välillä joutuen epämääräisten juorujen kohteeksi ja suurten taistojen keskelle. Lopussa tietysti rakkaus voittaa kaiken!

Romanssijuoni ei kuitenkaan ole kaikki, mitä kirjasta löytyy. Opettajatar myöntää avoimesti tekevänsä työtänsä vain palkan vuoksi, ei suuren kutsumuksen. Samoin monet moraaliset seikat yllättävät: vanhempien kunnioitus ei ole itseisarvo, jos mitään kunnioitettavaa ei ole. Periaatteessa puhtoinen mieli kehittää uskomattoman ovelia ja kipakoita vastalauseita mustamaalaajia vastaan. Kieli onkin rikasta ja räväkkää, ja joissain kohdissa jäin miettimään, menisikö käytös tai kommentti läpi nykypäivän maailmassa. Surullisen vähän on maailma joissain asioissa muuttunut...

reetta

Vanha nainen hakataan kuoliaaksi pesutuvassa. Paikalle sattuu myös Viktoria, 11-vuotias tyttö, joka on myymässä vappukukkia. Kerrostalon asukkailla on vahva käsitys murhaajasta, mutta onko takana sittenkin jotain suurempaa...

Olen lukiessani miettinyt, mikä on ruotsalaisten naisten vahvuus dekkaristeina? Järkkymätön voittokulku kun ei tunnu laantuvan, ja kaikissa kirjoissa on jotain yhteistä nimittäjää...

Vappukukkatyttö on oivallinen esimerkki laatudekkarista! Sen juoni on hyvä, ratkaisu kohtuullinen, uhri(t) mielenkiintoisia ja ennen kaikkea henkilögalleria täynnä toinen toistaan kiinnostavampia tyyppejä. Varsinaiset päähenkilöt ovat oikeastaan järjestään naisia - eri ikäisiä, eri elämäntilanteessa ja erilaisista luokkataustoista. Erityisesti paneudutaan uhrin, vanhan naisen, elämään. Menneisyys, sosiaalinen nousu ja heilahteleva persoonallisuus vaikuttavat murhan tutkintaan sekä sen selvittämiseen. Tutkinnan johtajan avioero ja työtoverin isyyslomalta jatkuva hoitovapaa tutkailevat perhe- ja sosiaalipoliittisia värityksiä kuin huomaamatta. Pienen tytön vappukukkien myynti piilottaa taakseen tragedian, joka onneksi sekin paljastuu myös aikuisille kirjan kuluessa.

Summa summarum: ruotsalaiset naiset ovat löytäneet tavan kirjoittaa jännityskertomuksia, joiden sisään on piilotettu uskomaton määrä yhteiskunnallista kritiikkiä ja ihmisten erilaisten elämänratkaisujen esittelyä. Alkoholismi, tunne-elämän häiriöt, erilaiset hyväksikäyttösuhteet ja vallankäytön vääristymät, muka-hävinneen luokkarakenteen olemassaolo sekä sukupuoliroolien kankeus tekevät jokaisesta dekkariluennasta poliittisen kokemuksen.

Hyvässä mielessä. 

reetta

Kirja kertoo Athenasta, tai siitä, miten hänen tuttunsa ja läheisensä hänet kokivat. Athena on rohkea, vahva nainen, jolla on sisimmässään suuri halu etsiä ja löytää vastauksia ja päästä oikeaan yhteyteen itsensä ja maailman kanssa. Etsintänsä aikana hän oppii käyttämään voimiaan niin, että hänet leimataan noidaksi, profeetaksi, parantajaksi... katsantokannasta riippuen. Mutta loppujen lopuksi hän on vain tavallinen nainen, ja ennen kaikkea rakastava äiti.

Koskettava, hivenen hämmentävä kirja, joka jättää ajattelemaan pitkäksi aikaa, mitä elämä on, ja mikä on tärkeää. Oli ensin hieman hämmentävää, mutta loppujen lopuksi erittäin avartavaa, lukea monen eri ihmisen kuvauksia samoista tapahtumista. Ihmisillä kun on tapana tulkita asioita niin kovasti vain omien silmälasiensa läpi. Loppu yllätti!

- Kaaka -

Lisää ahdistavaa synkistelyä...

Eva kirjoittaa kirjeitä ex-miehelleen. Heidän yhteinen poikansa Kevin on vankilassa surmattuaan luokkatovereitaan lukiossa. Kirjeissään Eva käy läpi heidän avioliittoaan ja Kevinin syntymää, lapsuus- ja nuoruusvuosia, sekä raportoi käynneistään vankilassa vierailupäivinä. Kirja on todella hyvin kirjoitettu ja lopussa lukija kohtaa järkyttävän tiedon. Jotta lukujännitys säilyy, en paljasta tämän enempää, voin vain kertoa, että vaikka yleensä jotenkin pystyn aavistamaan etukäteen juonenkäänteitä, tässä hirvittävä yllätyskäänne pysäytti niin, että oli pakko lopettaa vähäksi aikaa lukeminen ja vähän pohdiskella syntyjä syviä.

Harvoin on mikään kirja pistänyt näin paljon ajattelemaan. Äitiyttä, äidinrakkautta; ovatko ne itsestäänselvyyksiä, entäpä jos ei voisikaan tuntea rakkautta lastaan kohtaan? Voiko lapsi olla niin vaikea, ettei edes oma äiti pysty rakastamaan? Ja vaikka kertoo toisesta kulttuurista, Jokelan koulusurmat pyörivät kuitenkin mielessä koko ajan, meilläkin jo tällaista tapahtuu. Miksi? Missä kohtaa mennään metsään, kun lapsi/nuori ei saa apua? Ja kaikkein eniten minua pysäytti: Onko mahdollista, että joku on syntymästään saakka _paha_? Oliko tämän kirjan poika paha vai epäonnistuiko äiti/isä kasvatuksessaan ja siten aiheutti lapsen pahuuden vai mikä voi aiheuttaa tuollaisen?  Valtava määrä kysymyksiä jäi mieleen, niitä sulattelen vieläkin, vaikka lukukokemuksestani on pari viikkoa. Aion lukea kirjan uudemman kerran jonkin ajan kuluttua ja katsoa miltä se sitten tuntuu. Nyt se tuntuu lähinnä järisyttävältä.

Suosittelen niille, jotka haluavat kesän lämpimillä paneutua todella syvällisten kysymysten äärelle. Muille johonkin otollisempaan ajankohtaan... joka tapauksessa suosittelen.

Pauliina

Olen siis lukennut kevyempääkin kirjallisuutta:)

Kinsellan "Himoshoppaaja"-kirjoja on täällä ennenkin arvosteltu, joten jätän ne rauhaan, vaikka niitäkin pari tuossa lukaisin. Tässä kirjassa päähenkilö on uusi tuttavuus, Emma Corrigan, joka kyllä on aika lailla samanoloinen kuin himoshoppaaja-Becky. Emman ongelma on se, että häneltä livahtaa valkoisia valheita tuon tuostakin. Eräällä työmatkallaan Emma nauttii pari drinkkiä liikaa pitääkseen lentopelkonsa kurissa ja lörpöttää salaisuuksiaan vieressä istuvalle miehelle koko matkan. Ja kuten tämän lajityypin kirjoihin kuuluu, kyseinen herra paljastuu parin päivän päästä Emman firman pääjehuksi. Tästä lähdetään liikkeelle ja vaikka varmaan arvaatte lopputuloksen, niin jätän kertomatta loput juonenkäänteet. Loppu on kuitenkin asiaankuuluvan onnellinen :)

Tämä oli oikea hyvän tuulen kirja! Välillä sai nauraa ääneen ja oikein harmitti kun viimeinen sivu avautui eteen. Toivottavasti Kinsella jatkaa myös Emman seikkailuja (tai kenties on jo jatkanutkin?); mielelläni palaisin näiden herkullisten hahmojen pariin. Tässä on nyt sitten takuuvarmaa ilta- ja auringonottolukemista, suosittelen kaikille letkeän huumorin ystäville!

Pauliina

Näköjään kirjastosta tarttui toinenkin kurjiin lapsuusmuistoihin paneutuva, jossain määrin ahdistava, kirja.

Anna haluaisi unohtaa lapsuutensa ikävät asiat, mutta mieleltään järkkynyt veli on muistuttamassa niistä. Myös Annan yhdysvaltalaisella poikaystävällä on omat lapsuudentraumansa. Anna käy läpi asioita mennessään tapaamaan veljeään sairaalaan. Lopulta erääänä päivänä Anna joutuu tekemään vaikean ratkaisun veljensä puolesta.

Tuossa "juoni" lyhykäisesti; ei tässä oikein sellaista juonta ollut, jonka voisi edes auttavasti kertoa. Tämäkin kirja oli koskettava, pysäyttävä, järkyttäväkin. Jotenkin olen melko sanaton... Tästäkin sanon, että mieleenpainuva lukukokemus, kovinkaan viihdyttävä tämä ei kyllä ollut. Joten ei välttämättä ilta- eikä auringonottolukeminen, jos sellaista näin kesällä kaipaa.

Pauliina

Tämä oli pysäyttävä tarina, jonka lukemista jo kansitekstin perusteella hieman epäröin aloittaa. Olen kuitenkin iloinen, että luin!

On vuosi 1976 ja koulun syysretkellä tapahtuu järkyttävä asia: yksi koululaisista löytyy hukkuneena retken päätteeksi. Tapausta pidetään onnettomuutena, mutta kahdella oppilaalla on retken jälkeen tunnollaan hirveä salaisuus. Kirja kertoo näiden kahden oppilaan elämästä nykyisyydessä palaten välillä takautumina vuoteen-76. Kummankin, nyt jo aikuisen, oppilaan elämään tapaus vaikuttaa edelleen monin tavoin ja hirvittävä syyllisyys nakertaa kummankin sisintä. Jotenkin järkyttävää luettavaa, mutta otteessaan piti koko ajan.

Kolmen koululaisen äitinä ja opettajana lukukokemus oli raskas, mutta jotenkin tarpeellinen. En osaa suositella, tyydyn vain sanomaan, että mieleenpainuva lukukokemus.

Pauliina

Muskottien kirja-arvostelut täytti tänään 2 vuotta!

Hurraa, jipii, sumfaraa-sumfaraa-sumfarallalallalaa jne.

Kertomus 13-vuotiaasta Pennystä, hänen kasvustaan aikuisten maailmaan. Lähtötilanne on erikoinen: Pennyn äiti pitää majataloa, jossa tavismatkustavaisten lisäksi käy kirjallisuuden tuttuja sankarittaria hermolomalla levähtämässä rankasta romaanielämästään. Vieraina on käynyt mm. Scarlett O'Hara ja Catherine Earnshaw. Nämä sankarittaret ovat aivan liiankin todellisia, ja niinä harvoina kertoina, kun heidän rakastettunsa tulevat heitä hakemaan, sekä Pennyn että hänen äitinsä elämä muuttuu.

Luin kirjan kustantajan arvostelukappaleena. Täytyy sanoa, että takakannen tekstin perusteella oletin kirjan olevan aivan erilainen kuin se oli. Tässä olikin kyse enemmän nuoren tytön kasvuprosessista ja yhteiskunnan kieroutumista, eikä vain viihderomantiikkahömpästä. Ei hassumpi, joskaan ei täydellinen, tarina. Kannattaa lukaista, kirja on helppo- ja nopealukuinen.

- Kaaka -