Vanha nainen hakataan kuoliaaksi pesutuvassa. Paikalle sattuu myös Viktoria, 11-vuotias tyttö, joka on myymässä vappukukkia. Kerrostalon asukkailla on vahva käsitys murhaajasta, mutta onko takana sittenkin jotain suurempaa...

Olen lukiessani miettinyt, mikä on ruotsalaisten naisten vahvuus dekkaristeina? Järkkymätön voittokulku kun ei tunnu laantuvan, ja kaikissa kirjoissa on jotain yhteistä nimittäjää...

Vappukukkatyttö on oivallinen esimerkki laatudekkarista! Sen juoni on hyvä, ratkaisu kohtuullinen, uhri(t) mielenkiintoisia ja ennen kaikkea henkilögalleria täynnä toinen toistaan kiinnostavampia tyyppejä. Varsinaiset päähenkilöt ovat oikeastaan järjestään naisia - eri ikäisiä, eri elämäntilanteessa ja erilaisista luokkataustoista. Erityisesti paneudutaan uhrin, vanhan naisen, elämään. Menneisyys, sosiaalinen nousu ja heilahteleva persoonallisuus vaikuttavat murhan tutkintaan sekä sen selvittämiseen. Tutkinnan johtajan avioero ja työtoverin isyyslomalta jatkuva hoitovapaa tutkailevat perhe- ja sosiaalipoliittisia värityksiä kuin huomaamatta. Pienen tytön vappukukkien myynti piilottaa taakseen tragedian, joka onneksi sekin paljastuu myös aikuisille kirjan kuluessa.

Summa summarum: ruotsalaiset naiset ovat löytäneet tavan kirjoittaa jännityskertomuksia, joiden sisään on piilotettu uskomaton määrä yhteiskunnallista kritiikkiä ja ihmisten erilaisten elämänratkaisujen esittelyä. Alkoholismi, tunne-elämän häiriöt, erilaiset hyväksikäyttösuhteet ja vallankäytön vääristymät, muka-hävinneen luokkarakenteen olemassaolo sekä sukupuoliroolien kankeus tekevät jokaisesta dekkariluennasta poliittisen kokemuksen.

Hyvässä mielessä. 

reetta