Trilogian kakkososa (ykkönen on Pelon pelit).

Stine on ehdottomasti nuorten lainaustilastojen ykkönen - Rowlingin lisäksi tietty. Siksi piti tädinkin kokeilla, mikä näissä viehättää. Ihan meininkiin en pääse, ja siksi juonikuvausta on turha tästäkään tehdä - tärkeintä on se, että Stinen kirjat ovat ihan aitoa kauhua nuorille ilman typeriä selityksiä. Yliluonnolliset tapahtumat ovat olemassa, eikä niiden takana ole mitään turvallista selitystä. Tämä varmasti on syynä niiden suosioonkin.

Nopealukuisia, ihan näppäriä ja ennen kaikkea pelottavia. Jos joku kiinnostuu, en lähtisi ensimmäiseksi suosittelemaan tätä trilogiaa, sillä pituus vie vauhtia ja jännitystä pois.

Suosittelen kymppivuotiaista ylöspäin - vanhemmatkin voisivat yllättää välillä hömppälahjoilla, jos ovat valmiita yöllä sänkyyn kömpiviin turvapaikanhakijoihin...

reetta