Jättiläiskonnan Nilkku joutuu todistamaan noin kolmannensadannen setänsä 
kuoleman perävaunurekan alla, ja siitä alkaa Nilkun toivioretki kohti
parempaa konnamaailmaa.

Miksi ihmeessä ihmiset vihaavat myrkyllisiä, rupisia, nystyräisiä ja     
limaisia jättiläissammakkoja, jotka ovat niin niin suloisia? Miksi
olympialaisiin valitaan maskoteiksi vain vesinokkaeläimiä ja nokkasiilejä,
kun tarjolla olisi uhkeita australiaisia jättiläiskonnia? Ja miksi niin  
monien konnien kohtalona on liiskaantua hurraavien turistien autojen alla?

Kysymyksiin ei löydy vastausta istuskelemalla kotisuolla, ja siksi Nilkku
tekeekin huikean rohkean teon, jolle ei ole vastinetta konnamaailmassa: hän
lähtee etsimään ihmisiä pystyäkseen selvittämään asiat rauhanomaisin
keinoin. Mukaan matkalle joutuu vahingossa puolihullu Goljat-serkku, jonka ratkaisu asiaan on yksinkertaisempi: konnien pitäisi hakata kepeillä rekat
lyttyyn...

Sankaruus ei ole helppoa, ja useaan kertaan Nilkku on vähällä menettää
joko henkensä tai itsetuntonsa, mutta lopulta asiat ratkeavat hyvinkin   
yllättävällä tavalla.

Sammakkoperspektiivi ihmisyhteiskunnan asioihin on hyvin virkistävä. Monet
asiat näyttäytyvät erilaisina, kun niitä tulkitaan Nilkun maailmankuvan  
kautta - ja samalla lukija näkee parodian kautta oman maailmansa virheet
selvästi. Huumori on todella synkkää, mutta jos sen kestää, saa varmasti 
monet hersyvät naurut Nilkun ja hänen sukunsa seurassa.

Otavan Pultti-sarjaa - hiukan alle kymppivuotiaista aika paljon yli sellaisiin. Tämä menee aikuisillekin ja vaikka koko perheen (makaaberina) iltasatuna.

96140.jpg

reetta