Dahl tunnetaan paremmin lastenkirjailijana - erittäin kapinallisena ja anarkistisena sellaisena. Novellit olivat myös minulle uusi tuttavuus.

Kirja järisytti syvältä: osa novelleista oli koskettavia ja realistisia, osa puolestaan fantastisia ja absurdejakin. Järkyttävä makaaberius vaikkapa Joutsen-tarinassa oli melkein liian ahdistavaa, mutta silti jäin nautinnon puolelle. Yllättävyys, vapaus sen eri muodoissa konkreettisesta paosta henkiseen kohoamiseen saakka sekä kuolema - ainakin jollain tasolla - ovat novellikokoelman läpikäyviä teemoja.

Kaikessa on mukana toivo, muutos ja jonkinlainen usko. Onnenkantamoinen kertoo lyhyesti Dahlin oman kirjailijanuran alun tarinan, ja lukija voi vain kiittää C.S.Foresteria (tai hänen kirjallista alter egoaan) siitä, että saa lukea Dahlin tasoista kirjailijaa.

Tästä voisi sanoa niin paljon, ja kuitenkaan en usko tavoittavani mitään, millä voin kuvata kirjaa todella.

reetta