Jäämaan 13-vuotias prinsessa Thirrin valmistautuu rauhassa valtakunnan
hallitsijan rooliin: lintsaa tylsiltä oppitunneilta, livahtaa sotilaiden
kanssa taisteluharjoituksiin ja viettää aikaa römeä-äänisen isänsä -
kuningas Punaraudan - kanssa.

Eräänä päivänä metsässä ihmissusi käy Thirrinin kimppuun, joka on vähällä
saada surmansa ikivanhan vihollisen kynsissä. Jostain syystä
ihmissusi ei kuitenkaan raatele Thirriniä; päinvastoin, sillä on viesti
ihmisille. Pohjoisen vanhojen viholliskansojen on yhdistettävä voimansa
hirveää etelästä tulevaa mahtia vastaan. Scipio Bellorumin mittaamattoman
suuret joukot ovat tulossa, eivätkä ne jätä ketään vapaiksi. Kuolema, sota
ja orjuus ovat uuden maailman kolme voimaa.

Kuningas Punaparta laittautuu toivottomalle sotaretkelle ostaakseen aikaa
tyttärelleen, jonka on yhdistettävä Haamujen maan, Jäämaan ja pohjoisen
jäälakeuksien oudot kansat vastaiskuun. Vampyyrikuninkaalliset on saatava
Veripalatsistaan liikkeelle, ihmissudet kerättävä kokoon, valkoiset noidat
etsittävä ja saatava auttamaan yhdistyneitä joukkoja.

Koskaan kukaan ei ole onnistunut tehtävässä, ja nyt johdossa on nuori
tyttö apunaan ainoastaan vanha opettajansa ja kokematon Noitapoika Oskan.

Hill kirjoittaa sujuvaa perusfantasiaa, joka kiidättää lukijan sivulta  
toiselle. Taistelukohtaukset ovat verisiä ja niitä on paljon, vihollisen
julmuus tehdään totisesti selväksi. Ystävyys ja orastava rakkaus saavat
myös paljon tilaa, ja niistä löytyy kirjan humanistisempi puoli. Hiukan
eddingsmäistä ennalta-arvattavuutta ja liioittelua ainakin pinnalta
katsottuna naisystävällisemmässä paketissa.

Jäämaan tarinoista on ilmestynyt jo toinen osa englanniksi, mikä
käännettäneen suhteellisen nopeasti.

96139.jpg

reetta