Vaikka kuinka identifioin itseni tiukasti tamperelaiseksi (ja tein niin myös Turun vuosinani :)), en ole jaksanut kiinnostua murrebuumista Heli Laaksosta enempää. Ja siitäkin aika vähän, paitsi livenä.

Nopolan kirjan kuuntelin, ja uskon puhutun kielen olevan tässä genressä vielä luettuakin nautinollisempaa. Seela Sella ja Esko Roine ovat mahtavia! 

Itketti ja nauratti - niin monia yhtymäkohtia löysin omaan sielunmaisemaani. Ei saa olla vaivaksi, paheksutaan muita, kytätään ja kyylätään ja nujerretaan lapset jo pieninä, ettei ne vaan luulisi ittestään liikoja... Halvan kaffepaketin vuoksi kannattaa uhrata henkensä, ja kantaa rintaliivejä mökillä taskussa, etteivät hiutuisi. Ihan heti en kyllä kestä toista kirjaa - liika itsetutkistelu ei tee lomalaiselle hyvää!

96140.jpg

reetta