Kokeilen minäkin tämän kirjavinkkiblogin käyttöä, nyt ihka ekaa kertaa. Koitan tällä vanhalla tekstillä.(kirja on silti yhä hyvä!) En oikein tiedä mihin sen niputtaisi, yleisiin, jännitykseen, fantasiaan, filosofiaan...

Sadan sivun kohdalla laskin tämän kirjan kädestä hiukan järkyttyneenä, en ole aikoihin törmännyt kirjaan, joka pelkkä kirja vaikuttaisi niin vahvasti.

Se on seikkailutarina, joka samalla niputtaa kahdentuhannen vuoden filosofiat tiukoilla toteamuksilla. Ajatukset pistävät ulvomaan: juuri tuota mieltä olen aina ollut, vaikken ole tajunnut, enkä ole ikinä kuvitellutkaan että sen voisi sanoa noin! Osaisinpa minäkin kirjoittaa näin, tällaisen kirjan kirjoittaisin. Pentele, osaisinpa edes ajatella noin. Kieli on ytimekästä ja purevaa. Villakoira on kuorittu pois ja jätetty pelkkä ydin. Monitahoinen, mystinen, jännittävä, kaunis.

Kirjan kertoja on parikymppinen nuorimies, joka lepää laakereillaan, eikä ole edes kiinnostunut tekemään mitään. Koskaan. Äkisti hän kuitenkin päättää lähteä matkalle vailla päämäärää. Hän liftaa rekkaan, joka vie hänet suljettuun itäeurooppalaiseen poliisivaltioon. Rajalla selviää, että rekan kyydissä on jotain kiellettyä ja tapahtumat alkavat vyöryä. Matkalla on arvoituksia, terroristeja, vastarintaliikettä, hurjuutta, murhia, outoja sattumia ja tuntemuksia ja sivullisesta kertojasta tulee vähitellen kaiken keskipiste.

Kirja olisi jo sellaisenaan juonellisena teoksena aarre, mutta todelliseksi löydöksi sen tekee kirjan ajatusmaailma. Aion ostaa kirjan ja lukea sen alleviivaten, kirjoittaa lauseita sieltä pienille lappusille ja sirotella niitä ympäri kotia löydettäväksi aina sopivan tilaisuuden tullen. Ehdottomasti suosittelen, vaikka juonen lisääntyvä outous voi joissain mielentiloissa olla liian epämääräistä, ja loppuratkaisu on selkeästä tarinankerronnasta tykkääville ehkä liian omituinen. Muunlaista loppua ei tässä kirjassa silti voisi olla... Tässä kirjassa vain on jotakin käsittämättömän hypnoottista!

Kaisa