Arhippa kuuluu jo naisdekkarikauteni (alkoi 1990-luvun alussa) varhaisvuosiin. Kun vielä asuin Turussa ja vaihtoehtona oli Reijo Mäki, joka ei kirjojensa tai habituksensa vuoksi kuulu ykkössuosikkeihini, oli nalkkiintuminen helppoa.

Arhippa on sijoittanut kirjojaan niin Akaaseen - ja tullee siellä kuntaliitoksen myötä uusiosuosikiksi :), Turkuun kuin Naantaliinkin. Päähenkilöitä on ollut useita paikallisradion siivooja/toimittajasta työttömään ja ihan oikeaan poliisiinkin.

Kyyn punaisessa maidossa keskushenkilönä on Pauliina Kivikoski, vähän yli nelikymppinen lakinainen, joka asuu Naantalissa. Kesävierailu vie hänet kuitenkin Sysmän Kirjakyläpäiville, jossa hänen kirjastossa (!!) työskentelevät ystävänsä häärää järejstelytoimikunnassa. Paikalle on kutsuttu myös useita kirjailijoita, joukossaan herkkiä runoilijoita, hiirulaismainen lastenkirjailija ja tietenkin kotimaisen proosan suurin tähti: Sampo West.

Taiteilijoiden ympärillä kaikki tuntuu olevan hiukan elämää suurempaa ja dramaattista: mustasukkaisuutta, petosta, menneisyyden syntejä... Kuitenkin kaikki ovat valmistautumattomia sellaiseen murhenäytelmään, joka heitä juhlien jälkeisenä aamuna odottaa.

Olen ennenkin puhunut Arhipan kovasta julkaisutahdista ja tuotannon epätasaisuudesta. Itse pidin kovasti Varpu Ahavasta, edellisten kirjojen päähenkilöstä, ja siksi orientoituminen tuotti vaikeuksia. Jonkin verran vanhanaikaisuuksia dekkarista löytyy niin sanaston, moraalin kuin pukeutumiskoodinkin alalta, mutta toisissa asioissa Arhipan mielipiteet tuntuvat valuvan liberaalimpaan suuntaan.

Nopealukuinen välipala.

96139.jpg

reetta