Kotimaisia naisdekkaristeja, joiden uusimman luen aina.

Onko tylsää, jos sanon tämänkin olleen vähän pettymys... Vakituista amatöörietsivää Anna Lainetta ei kirjassa edes mainittu, ja muutenkin henkilöt olivat hiukan valjuja.

Tärkeitä asioita kuitenkin - naisten harjoittama perheväkivalta ei ole helppo aihe. Pakkanen kuvaa kahden eri henkilön kautta sekä henkistä että fyysistä pahoinpitelyä, jonka uhriksi voi joutua lapsi tai mies. Välillä lukeminen oli tosi vaikeaa, sillä ilman ahdistusta ei kolmen tyttären äiti pysty tätä sulattamaan.

Itse juoni tuntui jotenkin alisteiselta teemalle. Uhriutumista kirjailija kuitenkin välttää, sillä molemmat pahoinpidellyt saavat tarinaansa ainakin jollain tavalla mielekkään päätöksen.

Helsinkiläisenä miljöönkuvaajana tunnettu Pakkanen on siirtynyt enemmänkin sisätiloihin tässä teoksessa. Perheväkivalta tapahtuu seinien sisällä, ja siksi jugendtalon paksut kiviseinät peittävät paljon kummallisia kokemuksia.

reetta