Carol Shields on itse loistava kirjailija, joka on Austen-friikki. Heti kirjan alku sivuaa Austen-fanien kokoontumista, ja saa kirjallisuustieteilijän sydämen sykähtämään - ja nauruhermot kutkuttamaan. Aina, kun useampi Jane Austen-maanikko kokoontuu, on kuulemma pakko pitää tietokilpailu. Kysymykset ovat mielenkiintoisia, suunnilleen: "Mitä Emma söi päivälliseksi suuria tanssiaisia edeltävänä päivänä?" "Kuinka monta hevosta Darcy omistaa?" (Kysymykset omasta päästä, älkää potkiko kun vastauksia ei löydy :))

Shields lupaa myös olla lankeamatta monen kirjallisuushistorioitsijan ansaan ja tulkita Austenin kirjoja hänen henkilöhistoriastaan käsin liian suoraviivaisesti. Hän kertoo pyrkivänsä sijoittamaan kirjailijan omaan aikaansa ja sen kontekstiin, lukea tekstiä osana kulttuurista ja yhteiskunnallista todellisuutta.

Suurten lupausten jälkeen lukija pettyy hieman. Biografismin kärhämät ovat tarttuvat, eikä niitä pysty täysin Shieldskään välttämään. Lisäksi naiskirjailijan kirjoittaessa (todellisesta) naiskirjailijasta, on välillä vaikeaa tietää, mitkä otaksumat ja päätelmät perustuvat kirjailijan omiin tuntemuksiin ja mitkä taas ovat historiallisia faktoja. Kirja on kirjoitettu populaaristi, mutta lähdeluettelo löytyy takaa. Pyrkimys tieteellisyyteen hermostuttaa välillä, kun lähdeviitteitä ei kuitenkaan käytetä.

Elämäkerran sijasta kyseessä voisi olla pitkä essee. Hyvä sellainen.

Austenin tunteville kirja ei varmastikaan tarjoa suuria uutuuksia, mutta keskivertotallaajalle, jolle Austen on hieno ja kiinnostava kirjailija, voin kirjaa lämpimästi suositella. Seuraavaksi aion kuitenkin lukea Shieldsin omaa romaanituotantoa.

reetta