Kirjaa mainostetaan "loisteliaaksi murhamysteeriksi 1830-luvun Istanbulista", mikä mielestäni on kyllä hiukan liioittelua. Ainakin se loistelias.

Parasta romaanissa on ehdottomasti sen sisäpiirimäinen tunnelma, jolla lukija viedään historialliseen aikaan. Itselleni tuo aika ja paikka olivat suhteellisen tuntemattomia. Mika Waltarin ansiosta 1453 on vielä tuttua, mutta neljässäsadassa vuodessa tuppaa tapahtumaan aika paljon.

Sulttaani Mahmudin hovissa kuohuu: juuri ennen suuren uudistusohjelman paljastamista haaremissa tapetaan nainen. Samaan aikaan kaupungista löytyy kuristettu mies, joka on aseteltu kuin näytille suureen pataan. Kirjan "salapoliisina" toimii Yashmin Togalu, jonka henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen elämä määrittyy täysin hänen asemansa kautta. Yashim on eunukki - toisaalta arvostettu, toisaalta halveksittu, puolikas mies, "ei-mikään", jonka kaltaisille on aina annettu hovissa tärkeitä tehtäviä.

Murhasarja jatkuu vieden Yashimin mukanaan Istanbulin veriseen historiaan, janitsaarien aikaan. Nykyajan läntiset vaatimukset taistelevat jatkuvasti vanhojen hyvien tapojen kanssa, väkivalta tuntuu tunkeutuvan seksin ohella kaikkiin ihmissuhteisiin. Monimutkaiset valtasuhteet sekoittavat entisestään tilannetta, joka muodostuu mopeasti räjähdysalttiiksi...

Yashimin angsti eunukkiudestaan on välillä häiritsevää, mutta mitäpä minä mitään tiedän :).

reetta