Hervoton pläjäys kaikille, jotka katsoivat Big Brotheria kauhunsekaisella ihastuksella!

Kymmenen kilpailijaa, kamerat käyvät koko ajan, uusfilosofista sontaa vuorokauden ympäri - juuri niin kuin muistatte sen :). Kunnes tapahtuu murha. Kaikkien silmien edessä, suorana netissä ja tv:ssä, eikä kukaan kuitenkaan tiedä, kuka murhaaja on.

Vastaavaksi poliisiksi joutuu Coleridge, Shakespearesta ja ristisanoista pitävä kohta eläkeikäinen ylikomisario, jonka moraaliin tai järkeen ei tositv-maailma mahdu. Kuitenkin juuri hän joutuu tuijottamaan satoja tunteja tyhjää huultenheilutusta, ärsyttäviä pikkukinoja ja liiankin henkilökohtaisia tunnustuksia. Kaikki kilpailijat pelaavat peliä, mutta varsinainen voittotaistelu on käynnissä suljetun talon ulkopuolella, studiossa. Täysin sikamainen tuottaja Geraldine yrittää kaikin keinoin saada ohjelmalle lisää katsojia: lisää viinaa, lisää tissejä, lisää seksiä!!

Murha latistuu katsojaluvuiksi, ja erilaiset inhimilliset tragediat manipuloidaan vastaamaan tuotantotiimin henkilöistä tekemää kuvaa. Jokaisessa Tirkistelytuotannon ohjelmassa tarvitaan muutama molopää, muutama hullu, siveä neitsyt...

Vähitellen murha alkaa selvitä, mutta samalla paljastuu paljon muuta, jonka kaikki olisivat mieluummin pitäneet salassa.

Eltonin kerronta hyppii nauhoituksia seuraten nykyhetkestä televisioshown alkuun ja takaisin. Henkilöiden sisään kurkistaminen ei juuri lukijaa auta, sillä useimmiten niistä löytyy yhtä tyhjää puppua kuin ulkopuoleltakin - tunteet vain ovat yleensä päinvastaiset. Dekkarijuoni pitää jännityksensä hyvin, mutta ainakin yhtä tärkeä romaanille on parodinen ja satiirinen ote nykymediaan ja katsojiin.

96140.jpg

Tämän jälkeen ei koskaan enää pysty katsomaan yhtään tositelkkaria samalla tavalla kuin ennen. Elton vei viattomuuteni :)!

 

reetta