No pitihän tämä tietysti lukea. Mitäpä tästä sanoisin?

Kirja kertoo erään yläasteen opettajan (biologia ja maantieto) kevätlukukaudesta päiväkirjan muodossa. Kertoessaan hän kuvailee omia tuntemuksiaan hankalien oppilaiden ja opettajakollegoiden kanssa. En yhtään ihmettele, että kirja on hetkauttanut ihmisiä. Ja varmasti varsinkin niitä, jotka eivät itse koulussa tällä hetkellä ole -oppilaana tai opettajana. Kyllähän tämä aika surullisen kuvan antaa nykypäivän yläasteikäisen elämästä... ei ole helppoa! Ja opettajat jotenkin niin keinottomia (eivätkä läheskään aina omasta syystään). Oikeastaan kirja oli surullista luettavaa, vaikka uskonkin sen olevan totta (olen kuullut paljon väitteitä, ettei olisi). Toisaalta, onneksi iloisia hetkiäkin löytyy, vaikka niitäkin sävyttää tietynlainen kyynisyys, mikä ei sinänsä ole minusta yllättävää. Itse opettajana huomaan nyökytteleväni tuon tuostakin: noin se menee, valitettavasti. Mutta toivottavasti tätä kirjaa ei anneta sellaisten ihmisten käsiin, jotka suunnittelevat opettajan uraa... :)

Tekstinä kirja oli tosi nopealukuinen, päiväkirjamerkinnät aika lyhyitä. Jos haluaa pyöritellä silmiään, niin tervemenoa kirjastoon hakemaan tämä lukemiseksi :)

96139.jpg

Pauliina