Tuskainen dekkari, jonka korukieltä ei pysty tarpomaan eteenpäin millään. Henkilöt ovat kaikki jotenkin kummallisia, perverssejä tai epämiellyttäviä. Juoni toimii aluksi, mutta muuttuu sekin epäuskottavaksi.

Kielenkäytöstä en pääse millään yli - enkä ymmärrä, miten kustannustoimittaja on päässyt!? Vai mitä sanotte seuraavista lainauksista:

"Kemiamme natsasivat yhteen kuin mozzarellajuusto ja luumutomaatit insalata capresessa. Yhteinen historiamme oli kuitenkin yhtä raskas kuin piipunnoutokohtaus Volter Kilven Alastalon salissa."

Tai:

"Olin leikkinyt sen verran pitkään kakluunin edustaa kuuraavaa Tuhkimoa, että halusin olla nyt tilaisuudessa edukseni. Föönasin hiukseni kuohkeiksi. Sumutin niihin L'Anzan kiiltosuihketta sen verran Porvoon mitalla, että juttukaveri saattoi hyvinkin tarkistaa huulipunansa pysyvyyden tsekkaamalla peilikuvansa kutreistani. Vartalolleni hölskyttelin runsain mitoin Nuxen kookopähkinäntuoksuista kultaöljyä. Kun lopuksi sujahdin Gerard Darelin mustaan silkkimekkoon, jonka kangasta pitkin lentelivät pinkit painokuvaperhoset..."

Kauan eläköön tuotesijoittelu - toivottavasti kirjailija saa maksun edes siitä.

96137.jpg

reetta