En yleensä lue juuri mitään kasvatuskirjoja, sillä arki on ihan tarpeeksi. Äitiyskirjoistakin valitsen kaikki, joissa on oletettavissa empatiaa ja virheidensietoa tiukkojen ohjeiden ja vaatimusten sijasta. Tämä on yksi niistä.

Kirjaa on vaikea kuvailla, sillä siinä on kaikkea. Kolumneja, haastatteluja, runoja, reseptejä, psykologiaa, kipua, iloa, kasvatustiedettä, valokuvia. Äitiyden monet eri puolet tulevat kattavasti esille: kehitysvammaisen lapsen äitiys, yksinhuoltajuus, suurperhe, mummous ja yhteiskunnallinen äitiyskin.

Hiukan sekavaakin tästä sekoituksesta tulee, mutta ehkä se sopiikin juuri äitiyden arkeen: koko ajan tapahtuu jotain yhtäaikaisesti, ja kaikkeen on reagoitava selkäytimellä ja tunteella. Kirjan lukee nopeasti, mutta se jää mietityttämään, aivojen perälokeroon toivottavasti vaikuttamaan jokapäiväiseen elämään, antamaan iloa ja herkkyyttä lasten kanssa olemiseen.

Monet kirjoituksista saivat itkemään, mutta vielä useammat nauramaan. Jotkut molempia yhtä aikaa. Vai mitä sanotte seuraavista vinkeistä äideille:

*Rakkaudesta ruokaan: 700 grammaa kaupan lihaperunasoselaatikkoa. Kettua (=ketsuppia) päälle ja kurkkua kera. Jos haluat pröystäillä, osta punajuurisalaattia. - Emma Mock, ravintolakokki -

*Päiväunille voi opetella. Jos taas olet kasvanut siihen, että aamullahan on noustava ja vain hullut ja laiskat makaavat, niin valitse sitten, oletko laiska vai hullu. - Piritta Vartola, muusikko -

*Teeskentele poissaolevaa ja piiloudu sanomalehden taa. Tai lukitse vessan ovi ja lue siellä hartauskirjallisuutta, jota varten olet nikkaroinut hyllyn. Äläkä vahingossakaan katso hammasmukeihin, sillä niissä kasvaa takuulla ruskeaa levää... - Aamulehden lukijoiden vinkkejä -

Yllättävästi tylsintä tarjontaa kirjassa olivat lasten kertomukset äideistään. Aluksi ne olivat hauskoja, mutta koska ennakkovalmistelut olivat kaikille selvästi samat, jutut toistuivat turhan paljon. Lisäksi niitä oli yksinkertaisesti liikaa: 180 sivuisesta kirjasta 30 sivua.

Lastenkirjastonhoitajana olin iloinen kirjallisuus-osiosta, jossa Kirsi Kunnas piti puheenvuoron kielen ja kirjallisuuden puolesta, ja lopuksi Päivi Heikkilä-Halttunen suositteleli äiti-aiheista lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Hiukan terävämpi toimittaminen olisi parantanut tämän mainion kirjan lähelle täydellistä.

reetta