Missasin tämän telkkarisarjan vähän aikaa sitten, ja nyt harmittaa! Kunnollisena tuotantona uskon Silmänkääntäjän olleen todellinen telkkarinautinto.

Nuori Sue on asunut koko elämänsä orpolapsena kummallisessa talossa, jota kansoittavat erilaiset pikkuvarkaat ja ihmiset, jotka repivät elantonsa mistä tahansa. Talon emännälle, rouva Sucksbylle, Sue on kuitenkin ollut aina erityinen lapsi - kuin oma tytär. Ankara arkipäivä köyhyydessä, liassa, saastassa ja alituisessa pelossa on kuitenkin raskasta elämää.

Gentlemanni, herrasmiesvaras, on luonut nerokkaan juonen, johon hän tarvitsee Suen apua. Maaseudulla asustaa vanhahko herra, jonka sisarentytär perii omaisuuden mennessään naimisiin. Herra tietenkin suojelee tyttöä (ja rahojaan) mustasukkaisesti, mutta Gentlemanni on löytänyt tavan päästä niihin käsiksi.

Pintapuolisesti yksinkertainen juoni paisuu yllättäen mahtavaksi tarinaksi, jossa lukijaa viedään harhaan yhä uudelleen ja uudelleen. Lukijoiden lisäksi myös kirjan henkilöt joutuvat kohtaamaan odottamattomia tilanteita ja tunteita, joihin he eivät ole osanneet valmistautua. Perushuijaus kääntyy kaksin- jopa kolminkertaiseksi, ja kaiken alta paljastuu lopulta aitoa hyvyyttä ja rakkautta - tosin myös pahuutta, julmuutta ja kuolemaa.

Silmänkääntäjää on kuvattu dickensmäiseksi romaaniksi, ja aiheensa, kielensä, miljöönsä ja pituutensa puolesta yhteneväisyyksiä onkin. Naisnäkökulma ajan elämään ja kirjallisesti kuvattu naisten välinen rakkaus ei kuitenkaan tainnut olla Charlesin vahvinta alaa...

reetta