Tästä kirjasta on kohistu suuremmankin yleisön kesken jo jonkin aikaa, joten pitipä napata varaukseen tämäkin. Aamulehden arvostelija oli vähän viileä nyt viikonloppuna, mutta muhun kyllä upposi.

Kirjan päähenkilö nuori tyttö, joka diplomaatti-isänsä kanssa kulkee pitkin Euroopan entisiä ja nykyisiä sotatantereita samalla selvitellen suurempaa salaisuutta. Todellinen keskushenkilö on nimittäin Vlad Seivästäjä - todellinen valakialainen henkilö, joka suuren julmuutensa vuoksi on muuttunut Dracula-nimiseksi kansantaruston hahmoksi.

Tyttö löytää isänsä kirjahyllystä kirjan, johon on kuvattu lohikäärme (drakulaya). Kirjasta tuntuu uhoavan jotain pahaa ja kiehtovaa, ja sen vieressä on pino tiuhaan kirjoitettuja tekstiliuskoja. Draculan metsästäjien katkeamaton ketju on saamassa uuden lenkin, kun tyttö aloittaa lukemisen. Yksinäinen mutta turvallinen elämä loppuu äkillisesti, kun vampyyrilegenda herääkin henkiin kirjan sivuilta koskettamaan tytön omaa perhettä.

Historiantutkija kuljettaa lukijaansa läpi historian ottomaanien valloituksiin, Konstantinopolin valtaukseen ja Balkanin alueen epävakaiden pikkuvaltioiden läpi tuhannen vuoden ajalta johtotähtenään vampyrismi ja sen erilaiset muunnelmat. Englanti, Romania, Transilvania, Bulgaria, Unkari, Valakia, Turkki - joka paikasta löytyy omia historiallisia asiakirjojaan, joissa viitataan kummalliseen "ruttoon", annetaan kansanperinteen mukaisia vinkkejä eläviä kuolleita vastaan tai kuvataan epäpyhien hautojen tai salaisten pyhiinjäännösten tutkimista. Kun kolme erillistä historiallista aikakautta kietoutuu yhteen ja takana piileskelee vielä hahmo, jolle inhimillisellä ajalla ei ole merkitystä, on lukija koukussa.

Vampyrismin ja Draculan tuominen nykypäivään ei ole helppo tehtävä legendan populaariuden vuoksi. Tuntuu siltä, kuin Anne Rice, Vampira ja Bela Lugoshi olisivat imeneet (sic) aiheen jo tyhjiin, mutta Kostova löytää tuoreen näkökulman. Tiukan tieteellinen ja aavistuksen romanttinen historiankirjoitus (enkä yhtään tiedä, pitäisikö tuohon laittaa lainausmerkit vai ei) kantavat lähes koko kirjan läpi - vain aivan loppu oli aavistuksenomainen pettymys.

Kirjastossa Historiantutkija on pistetty kauhun, fantasian ja scifin alle, mutta ehkä jännitys tai jopa pelkkä romaanikirjallisuus olisi sille oikeampi paikka. Jotenkin tulee mieleen vanha kunnon Edgar Allan Poe, jonka makaaberius kyllä on vailla vertaa tämänkin kirjan jälkeen.

Suosittelen ihan ehdottomasti! 

reetta (joka ei jaksa tarkistaa nimien oikeinkirjoitusta - anteeksi pedantit lukijat!)