Nyt on sitten luettu kaikki Gordianukset alusta asti, paitsi yksi novellikokoelma. Vieroitusoireet alkoivat heti, niin syvällä olen antiikin Rooman kiemuroissa.

Tässä romaanissa Gordianus on kuusikymppinen, työstään vetäytynyt ja elämäänsä suhteellisen tyytyväinen. Poliittinen kuohunta on pahentunut entisestään, ja nyt Caesar on joukkoineen ylittänyt Rubiconin (alea iacta est...) Pompeius lähtee "taktisesti vetäytymään", mutta lopullinen yhteenotto on väistämättä edessä.

Samaan aikaan Gordianuksen pihalta löytyy kuollut mies - nuori Pompeiuksen sukulainen.

Yllättävin ja liikuttavin kirja koko sarjassa.

reetta