Kummallinen sattuma... Dekkari alkoi tismalleen samasta kohtauksesta, kuin Viimeinen temppeliherra. Taitaa olla ilmassa salaliitto- ja historia-aiheita :).

Kirjan päähenkilö on Firenzen priori, Dante Alighieri ja vuosi on 1300. Italian pienet kaupunkivaltiot kuohuvat, paavin valta ujuttautuu maallisen vallan alueelle ja poliittinen elämä Firenzen "valkoisten" ja "mustien" välillä on tulenarassa tilanteessa.

Kun hylätystä kirkosta löytyy raa'alla tavalla murhattu mies, noudetaan paikalle Dante. Murha tuntuu jotenkin allegoriselta, mutta mihin se viittaa? Tulkintamahdollisuuksia on lukemattomia vallankaappausyritykseen, kaiken kullaksi muuttavaan viisasten kiveen, filosofiseen maailmanselitykseen ja vaikka mihin muuhun.

Paljon aikakauden filosofiaa, tieteellisiä välittelyitä argumentoinnin kaavan mukaan ja viittauksia Danten runouteen - myös vihjauksia Divina Commedian syntyyn, joka tässä on vasta edessä päin. Liikaa houruista haahuilua, migreenikohtauksia, painajaisia ja hämäriä viittauksia.

Petyin, koska odotin tosi paljon, siksi tylysti:

reetta