Mma Ramotswen naisten etsivätoimisto nro 1 on putiikki, jonka edesottamuksia seuraan uskollisesti. Vaikka kirjailija on valkoinen mies, hänen päähenkilönsä on botswanalainen "perinteisen ruumiinrakenteen" omaava musta nainen. Kaikesta diskurssista ja postmodernista ja vapaasta subjektiudesta ja identiteetin rakentuneisuudesta huolimatta tämä hiukan häiritsee minua. Ei kuitenkaan niin paljoa, että jättäisin lukematta, mutta joissain kohdissa huomaan lukevani "naisen joka lukee kirjaa, jota kertoo nainen, jonka on kirjoittanut mies" -tarinaa. Öööö...

Naisten esivätoimisto keskittyy juttuihin, joissa on tärkeää ajatella, miettiä, ottaa selvää. Keskustella ihmisten kanssa ja verrata tilanteita toisiinsa. Tässä osassa kampaaja-alalla hyvin menestynyt naishenkilö on päättänyt mennä naimisiin, ja hänellä on useitakin kosijoita. Mma Ramotswen ja hänen apulaisetsivänsä tehtävänä on ottaa selville, kuka näistä miehistä on kiinnostunut enemmän rahojen omistajasta kuin rahoista.

Asia liippaa kiusallisen läheltä Mma Ramotswen omaa tilannetta, sillä jo yli puolen vuoden kihlauksen jälkeenkään ei sulhanen tunnu saavan itsestään irti mitään käytännön toimenpiteitä. Kuinka pitkään naisen on odotettava ja koska on toiminnan aika?

Kirjoissa ehdottomasti viehättävintä on niiden vanhanaikainen tunnelma. Henkilöt arvostavat omaa maataan, omaa kansaansa ja omia vanhoja tapojaan, jotka länsimaisittain tuntuvat usein täysin vastakkaisilta omiimme nähden, mutta muutaman Mma Ramotswen ajatuksen avulla ne yhtäkkiä osoittautuvatkin hyvin järkeviksi.

Elämällä on oma tahtinsa, ja ihminen voi vaikuttaa siihen vain hyvin pieneltä osin - lähinnä omalla asenteellaan. Jos maailmasta etsii hyvää, sitä usein löytää, mutta jos etsii vihaa ja kateutta, sitä vasta löytääkin. En ole mikään elämäntaito-oppaiden ystävä, mutta näiden kirjojen filosofia rauhoittaa ja saa minut tyytyväiseksi siihen, mitä minulla on.

Aikamoinen saavutus, ainakin hetkeksi :).

96140.jpg 

reetta