Nillaa riuhdotaan kahtaalle. Hän syntyy lapinpojaksi kotasavujen maille ja oppii kumartamaan syvään seitoja, ahkkoja ja muita Lapinmaan jumalia. Sitten hänet annetaan kasvatiksi katekeetta Henrikille, joka käskee Nillan rukoilla Herraa Seepaotia, Kiesusta ja muita ristinuskon pyhiä. Päätöksenteon hetkellä on valittava Lapinmaan ja kirkon pyhien välillä.

Vaikein päätös on kuitenkin edessä, kun Nilla tapaa Maarian. Tämä on kaikkea mitä mies voi toivoa: kaunis, nöyrä, osaava, hellä kumppani ja hyvä äiti. Mutta Maariassa on kauhea tahra, joka tekee hänestä halveksitun kaikkien muiden paitsi Nillan silmissä. Kun se tahra uhkaa tarttua Nillaan, on jälleen uuden päätöksenteon aika.

Kolmas kirja oli ehdottomasti lukijalleen armollisin. Kertomus oli edelleen kiehtova, mutta ei pitänyt samalla tavalla tiukasti otteessaan kuin kaksi edellistä. Tai sitten minulla oli jo Paula Havaste -ähky. :) Tämän lopussa en itkenyt, huokaisin vain syvään tyytyväisenä, ja hain kupin kahvia.