Miten kaikkiin viihdekirjoihin laitetaan niin järkyttävän kamalat kannet???? Eihän noihin voi koskeakaan saamatta jotain väri-myrkytystä.

Miehenvaihtoviikot kärsii pahimmasta kannesta ever. Kirkkaankeltaista, vihreää ja kuva kahdesta maanisesti nauravasta ja taivaaseenhyppäävästä superjuppikauniista ihmisisestä. Yök.

Kirja puolestaan kertoo Emmistä, kulttuurihistorian maisterista, jonka nykyisyys mättää, tulevaisuus on synkkää ja menneisyydessä on traumoja. Työpaikka pitää löytää ja jonkinlainen itsenäistymisrykäys revitellä, sillä pitkäaikainen poikaystävä Antero alkaa olla jo kurkkuaan myöten täynnä epämääräistä haahuamista. Lopulta pariskunta päätyy eroamaan, ja siitä alkaa Emmin muutos.

Ellilän viihdekirjat luetaan viihteeksi todennäköisesti kielen vuoksi. Helpohkoa, sujuvaa, välillä ärsyttävänkin liukuvaa. Tässä kirjassa silmä kuitenkin pysähtyy usein  johonkin raikkaaseen tai runolliseen ilmaisuun. Ihmisuhteet noudattelevat genren rajoja, mutta epäonnistuneita kokeiluja, yrityksiä ja suhteenpoikasia tässä romaanissa riittää.

Kirja kosketti, loppu sai hyvälle mielelle pitkäksi aikaa.

reetta