Tämä kolahti ihan mielettömästi. Kaksoistarina naisesta, joka päättää kirjoittaa rakkausromaanin, koska sellaisen sutaisee nopeasti ja siitä saa älyttömästi rahaa. Tyhjäpäät ahmivat näitä kirjoja, joten paljon ei tarvitse panostaa. Samalla oma elämä raha- ja rakkaushuolineen kaatuu niskaan, ja romaani taiteilee kirjoittajansa pakopaikkana, turhaumien purkamispaikkana sekä toiveunena. Niin kauan kuin rakkausromaanin kirjoittaminen kestää, niin kauan Selma voi uskoa rakkauteen.

Jälleen monta minulle tärkeää asiaa yhdistyy Ellilän tekstissä: Turku, kirjallisuustiede, naisviihde, kirjallisuuskritiikki, feminismi, naiskirjailijat - ja opiskelijapikkujouluissa alkanut suhde :). Ellilä osaa taitavasti pohtia kevyensyvällisiä viihderomaanin pinnan alla. Ihmissuhdekiemurat ovat monentasoisia, mutta erityisesti kirjallisuusmietteet innoittivat minua. Kaikki viihdekirjallisuutta koskevat kliseet sanotaan ääneen, ja ne haastetaan vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin. Rakkausromaanin kirjoittaminen ei ole sen helpompaa kuin muunkaan kirjallisuuden, ja samat elementit löytyvät niistä molemmista.

Kauneinta kirjassa kuitenkin oli Selman opiskeluaikojen rakkaan tälle antama lempinimi. Lagerlöf. Naisnobelisti, aah!

reetta