Joululahjaksi saadun ämppärin johdosta pystyn kuluttamaan vielä enemmän kirjallisuutta kuin ennen :)!

En ole koskaan lukenut yhtään Mankellia, mikä on synti ja häpeä, kun  kuitenkin seuraan lähes jokaista pohjoismaista naisdekkaristia. Oli siis aika sivistäytyä äänikirjan avulla.

Kasvoton kuolema kertoo maaseudulla asuvasta vanhasta pariskunnasta, jotka murhataan julmasti ja liiallisen tuntuista väkivaltaa käyttäen. Samalla se kertoo Wallanderista, keski-ikäisestä poliisista, jolla menee surkeasti. Vaimo on jättänyt, tytär hylännyt, isä dementoituu, viinaa kuluu liikaa, hampurilaiset maistuvat ja töissäkin tulee mokailtua. Kirja kertoo vielä ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja sen ongelmista laittomien siirtolaisten ja maahanmuuttajien kanssa, taistelusta rasismia vastaan ja inhimillisyydestä kaiken byrokratian keskellä.

Mankell on taitava kirjoittaja, ja nautin dekkarista. Miehisyyden surkeus sitä vastoin oli hiukan vaikeampaa. Onko oikeasti noin vaikeaa olla mies?? Eikö mitään valonpilkahdusta löydy elämään - paitsi oopperasta. Masennuksen alhosta pelasti Wallander-elokuvien sarja, joiden päähenkilön sympaattisuus puikahti mieleen aina, kun naislukija meinasi menettää hermonsa.

reetta