Vaikka olen lukenut lähinnä vampyyrisarjiksia :), tämä piti ottaa kesälukemiseksi - niin monta kertaa olen pitänyt kädessäni ja aina laittanut takaisin hyllyyn.

Valtosen kirja on kirjoitettu 1920-luvulla, mitä on vaikea uskoa! Juonen peruskaava on tuttu: nuori opettajatar matkustaa ensimmäiseen työpaikkaansa pikkukylään, jossa on yksi nuori mies ylitse muiden. Koko kylän nuoret naiset piirittävät tohtoria, joka nauttii huomiosta mitä suurimmassa määrin. Päähenkilö taiteilee Suuren Rakkautensa ja hauskanpidon välillä joutuen epämääräisten juorujen kohteeksi ja suurten taistojen keskelle. Lopussa tietysti rakkaus voittaa kaiken!

Romanssijuoni ei kuitenkaan ole kaikki, mitä kirjasta löytyy. Opettajatar myöntää avoimesti tekevänsä työtänsä vain palkan vuoksi, ei suuren kutsumuksen. Samoin monet moraaliset seikat yllättävät: vanhempien kunnioitus ei ole itseisarvo, jos mitään kunnioitettavaa ei ole. Periaatteessa puhtoinen mieli kehittää uskomattoman ovelia ja kipakoita vastalauseita mustamaalaajia vastaan. Kieli onkin rikasta ja räväkkää, ja joissain kohdissa jäin miettimään, menisikö käytös tai kommentti läpi nykypäivän maailmassa. Surullisen vähän on maailma joissain asioissa muuttunut...

reetta