Tämän kirjan aloittaminen otti jotenkin tiukille. Johtuiko omasta mielentilasta, kesäloman äskettäisestä päättymisestä vai mistä, mutta piti oikein päättää parinkymmenen ensimmäisen sivun jälkeen, että minähän luen tämän kirjan loppuun, kun kerran aloitin. Ja hyvä niin, sillä loppua kohti aloin oikein toivoa, ettei kirja loppuisi vaikka toisaalta odotin loppuratkaisua malttamattomasti.

Kirjan alussa kuvaillaan kirjan alkutilanteessa toisilleen tuntemattomien päähenkilöiden elämäntilannetta, joka on jokaisella jossain määrin ongelmallinen ja osan kohdalla jopa hieman hämärän peitossa. Paulette on vanha rouva, jonka yksinasumisesta ei tahdo tulla mitään. Camille on lähes anorektisen laiha nuori nainen, joka käy työkseen siivoamassa, vaikka todellisuudessa hän on suuri lahjakkuus taiteessa. Mutta miksi hän ei kykene enää toteuttamaan lahjojaan? Franck on kolmekymppinen kokki, joka viettää työajan ulkopuolella railakasta elämää irtosuhteineen ja potee huonoa omatuntoa yksinäisestä isoäidistään. Philibert on aatelissuvun vesa, joka myy työkseen postikortteja museossa ja jonka käytös on vähintäänkin erikoista.

Monien sattumusten kautta nämä neljä ihmistä asuvat lopulta yhdessä Philibertin suvun suuressa perintöasunnossa ja joutuvat samalla käymään läpi elämänsä vaikeita asioita. Lapsuuden kokemukset nousevat tässä(kin) kirjassa merkittäviksi ihmisen mielen muokkaajiksi, mutta voiko niistä päästä yli ja löytää paremman polun elämälleen?

Tykkäsin siis tosi paljon, kunhan olin päässyt sisälle tarinaan. Jotenkin sellainen elämänmakuinen kertomus, jonka päähenkilöihin oli helppo samaistua -huolimatta siitä, ettei kenenkään elämäntilanne muistuttanut vähääkään omaa :)

Voin suositella! Tähtiä:

  yksi putosi alun tahmeudesta :)

Pauliina