Olen siis siirtynyt genrekirjallisuudessa sotakirjoihin.

Hmmm... mitä tästä nyt sanoisi. Ihmeen kivutonta, kun alkuun pääsi. Mustaakin mustempi huumori iski välillä osuvasti, ja sodasta sai pasifistin mieltä kutkuttavan kuvan. Ei siis mitenkään väkivallan puutteen vuoksi, vaan sen ylenpalttisuuden, ylilyövyyden ja anti-ideologisuuden vuoksi. Siviilien kärsimykset, omien tappaminen sekä huvikseen että vahingossa sekä kuolemaan tarkoitettujen sotilaiden selviytyminen kaiken todennäköisyyden vastaisesti saivat ajatukset jylläämään.

Enköhän tartu vielä useampaankin lajityypin edustajaan.

reetta